Juhlaprinsessa täytti juuri neljä vuotta, ja olen niin ylpeä itsestäni, prinsessoista, yhteisöstä ja ystävistä jotka ovat Juhlaprinssan ympärille löytäneet uskoen taikaan, kiltteyteen ja rohkeuteen! <3
Viimeisin vuosi on ollut sellainen, jota en olisi villeimmissä unelmissanikaan osannut kuvitella kun yritykseni perustin. Koko aikani prinsessana sisältää muistoja, joita usein jään miettimään ja meinaan pakahtua. Nämä ovat niitä hetkiä kun lapset tulevat halaamaan, kertovat omia tärkeitä asioitaan, palautteita asiakkailta, kanssakäymisiä aikuisten kanssa jotka ovat uskaltautuneet tunnustamaan myös pitävänsä prinsessoista ja kertovat inspiroituneensa elämään omanlaista elämäänsä, omaa satuaan.
Suuri muutos viime vuonna, joka on myös opettanut minulle paljon, on ollut uudet prinsessaesiintyjät, Ida, Ella ja Maria. Kanssani jo pidempään prinsessaesiintyjänä toiminut Aino on ollut upeana tukena, kun olen etsinyt itseäni nyt aivan uudenlaisessa roolissa, johtajana ja kouluttajana. Tiesin jo uusia prinsessoja etsiessäni, että haluan löytää samanhenkisiä ihmisiä joille tämä työ on kutsumus, mutta en olisi uskonut että näistä upeista naisista tulisi näin lyhyessä ajassa minulle niin tärkeitä.
Viime vuoden aikana olen myös miettinyt prinsessaurani alkua enemmän kuin aikoihin, johtuen sekä uusien prinsessojen ensiaskelista, että eräästä toisesta projektista jota en saa paljastaa vielä (Ihan pian, lupaan!). Ammattini on aika erikoinen, joten usein ihmisten kanssa tulee puheeksi kuinka tälle alalle olen lähtenyt ja tuntuukin että olen kertonut tarinan jo niin monesti, että se alkaa kuulostamaan hassulta. Lyhykäisyydessään, työskentelin kampaaja-maskeerajana ja olin aina rakastanut prinsessoja, kun näin kuvan ulkomaisesta prinsessaesiintyjästä Prinsessa Ruususen asussa, halaamassa synttärisankaria. Tiesin heti, että tuossa on työ jota minun kuuluu tehdä. Hetken aikaa selittelin itselleni, kuinka se ei olisi mahdollista, en ole näyttelijä, en osaa tarpeeksi, ei kukaan muukaan Suomessa tee sitä, mitä kaikki ajattelisivat. Tätä kesti kuitenkin vain hetken, kunnes minun oli vain pakko aloittaa harjoittelu.
Kertoessani tästä uusille prinsessoille ja käydessämme koulutusta läpi, ymmärsin kuitenkin vasta viimein, miksi tämä työ oli tuntunut minusta niin tärkeältä, että halusin aloittaa sen harjoittelun kaikesta huolimatta. Prinsessana oleminen on ollut minulle aina tärkeää ja olen arvostanut prinsessoja roolimalleina, mutta vasta nyt todella sanoitin Juhlaprinsessan arvot; Jokainen on tärkeä ja arvokas juuri sellaisena kuin on, ketään ei jätetä ulkopuolelle, prinsessana oleminen tarkoittaa sitä, että on oma itsensä muita kunnioittaen ja itseään arvostaen. Synttärijuhlissa tietysti tärkeintä on hauskanpito, mutta yhä tärkeämmäksi on tullut tämä viesti jota toivon leikin lomassa pystyväni kaikille prinsessoille ja prinsseille välittämään.
Tunnen tekeväni työtä jolla on tarkoitus, ja olen iloinen että kaikki Juhlaprinsessan prinsessat jakavat nämä arvot kanssani. Toivon voivamme tuoda hieman enemmän hyvyyttä maailmaan ja nostavamme esimerkillämme pienten ja isompienkin kuninkaallisten itsetuntoa!
Harvemmin kerrottu tarina on se, kuinka alunperin innostuin prinsessoista. Näin teini-iässä ystävieni kanssa Prinsessa Ruusunen-elokuvan, jonka satumaailma lumosi minut täysin. Teini-iässä etsitään itseään, ja viimein tunsin löytäneeni jotain, joka oli täysin minun juttuni, ja tästä eteenpäin ahmin prinsessasatuja ja elokuvia. Nuorena aikuisena sairastuin masennukseen, ja prinsessat olivat myös suurena apuna tämän käsittelyssä ja masennuksesta paranemisessa, selviytyiväthän he monista koetuksista vaikka välillä näyttäisikin ettei toivoa ole, vaikka olisikin erilainen eikä kuuluisi joukkoon. Nyt vuosia myöhemmin 30-vuotiaana prinsessat ovat edelleen arjessani mukana, muutenkin kuin työni kautta. Uuden Frozen II elokuvan Elsan “Saavu jo” laulukohtaus vaikutti minuun erityisesti ja sai myös ajattelemaan aikaa kun perustin Juhlaprinsessan. Ennen tätä ammattia ajattelin tekeväni unelmatyötäni maskeeraajana, mutta silti oli tunne, että on jotain muuta minua varten, odotin vain että se saapuisi. Lopulta ymmärsin että minun oli tehtävä se itse, näytettävä kuka olen ja mentävä siihen satuun johon kuulun.
Nyt tunnen olevani kotona, siellä minne kuulun. Se on teidän kaikkien ansiota jotka olette seuranneet matkaani, kutsuneet minua pienten sankarien juhliin, sekä muiden prinsessojeni ansiota, teette unelmasta totta. Kiitos myös perheelleni, olette aina tukenani. <3 Tiedän myös, että minulla on vielä paljon opittavaa, mutta lupaan yrittää ja tehdä parhaani.
“Vapisen mä kauttaaltani, mut kylmä ei oo
Jokin tuttua on, uni josta mä kiinni en vain saa
Aistin hahmos sun, vanhan ystävän se on
Saavun paikkaan ja se lähes koti on
Sisälläin on aina ollut linna jäinen, kylmä niin
Salaisuutta sun et tahdo piilottaa
Saavu jo, sut tahtoisin löytää
Tullut on vuoro sun
Oletko se, jota etsinyt oon ainiaan?
Saavu jo niin oppia saan
Nyt varma olen aivan, vaikka epäillyt oon
En tullut tänne turhaan
Se syy voiko olla kohtalon?
Muista poikkesin mä aina, erilainen aina vaan
Se nytkö on, kun kohtalon saan vihdoin tietää sen?
Saavu jo, mä en enää pelkää
Halki yön matkannut oon
Sä olet se, jota oottanut oon ainiaan
Oi, saavu jo, sinut nähdä nyt saan”
Sut löysin Juhlaprinsessa, kiitos seikkailuista jotka olet tuonut. Toivottavasti tämä satu on vasta alussa. <3
-Milja/Juhlaprinsessa