Viimeaikoina olen uppoutunut satujen maailmaan. Tämä on minulle toki hyvin luonnollinen elinympäristö, työni kun on esiintyä prinsessana, ja vapaa-aikakin kuluu usein prinsessamaisissa merkeissä.
Nyt kuitenkin kiinnostuksen kohteenani ovat olleet nimenomaan sadut ja satukirjat. Enkä voi saada niistä tarpeekseni! Tänäänkin kirjastossa käydessäni avasin Oscar Wilden Onnellinen prinssi -kirjan ja luin sen nimikkosadun samalta seisomalta hyllyn edessä. Kirjaa en pystynyt laskemaan käsistäni edes kotimatkalla, saatoin saada kadulla hieman outoja katseita mutta siihen olen jo tottunut.
Tuntuu että olen löytänyt uudestaan rakkaan vanhan harrastukseni, lukemisen. Teini-iässä suorastaan ahmin kirjoja, mutta opiskelujen ja työn lomassa on lukuharrastukseni ollut vain puuskittaista. Prinsessaesiintymisen aloitettuani satujen lukemisesta on tullut kuitenkin osa arkeani. Sydäntäni on lämmittänyt huomata, miten tärkeitä kerrotut sadut lapsille ovat, vaikka tietysti lastenohjelmat ja pelit kiinnostavatkin lapsia aina yhä enemmän.
On ollut myös mielenkiintoista huomata miten erilaisia satuja onkaan. Tällä hetkellä olen eniten hurahtanut oikein vanhoihin satukirjoihin. Tuntuu kyllä, etteivät monet näiden kirjojen saduista sopisi ainakaan kovin nuorille lapsille. Eilen illallakin luin norjalaista satua kolmesta kuninkaan tyttärestä, jossa sotamies katkoo noidan lukuisia päitä miekalla katki. Hyvä etten itse nähnyt tämän jälkeen painajaisia! Mutta satujahan on alunperin kerrottukin lähinnä aikuisille.
Innostustani satuihin on lisännyt vielä se, että ilmoittauduin mukaan kansanopiston satujenkirjoituskurssille. Kurssilla tehdään kirjoitusharjoituksia, ja tarkoituksena olisi myös kirjoittaa aivan omakeksimä satu. Kirjoittaminen oli nuorempana minulle luontevaa, mutta olen aloittanut senkin uudelleen vasta ihan lähiaikoina. Kurssille meneminen siis jännitti kovasti! Tuntuu aina kuin paljastaisi jotain sisimmästään, kun antaa jotain itse luomaansa muiden arvioitavaksi. Olen kuitenkin viihtynyt todella hyvin kurssilla, ja on ihanaa saada kommentteja omiin teksteihinsä eikä kirjoittaa vain yöpöydänlaatikkoon.
Elättelen toivoa että kirjoittamastani sadusta olisi tulossa hyvä, pääosassa siinä on tietysti kiltti ja rohkea prinsessa. 🙂 Uskaltaisinkohan tämän sadun joskus teille kertoa?
Minkälaisia satuja teidän perheessä luetaan, ja onko teidän lapsilla tai teillä itsellänne jokin suosikkisatu? 🙂
-Milja